19.9. Intel Folsom: Paras housut jalassa vietetty tuntini tällä reissulla

Intelin museossa hypetettiin firman rentoa ja työntekijäläheistä ilmapiiriä, mutta ainakin allekirjoittanut oletti tämän olevan pelkkää myyntipuhetta. Voi kuinka väärässä olinkaan…

Intelin tiloissa oli (totta kai) kasoittain tietokoneita ja puhelimia joihin Intelin prosessoreja oli viimeaikoina ängetty, mutta meitä vastassa oli lopulta harvinaisen rento SSD-kovalevyjen kehityksestä vastaava insinörtti, joka ensimmäisen alkukankeuden jälkeen heittäytyi kanssamme mahtavaan vuoropuheluun, jossa käsittelimme niin Inteliä kuin muitakin amerikkalaisia yrityksiä ja niiden menestymisstrategioita.

Keskustelu meanderoi puolelta toiselle, eikä suoranaisesti noudattanut mitään rakennetta, mutta tässä muutamia ”highlighteja” tunnin ajatustenvaihdosta.

-        -Applen tuotteet on mahtavia ja samalla ihan paskoja (ei kuulu kestää yli kahta vuotta)

-        -AMD on Intelin näkökulmasta pikkuveli, eikä mikään uhka

-        -Intelin prosessorit valmistuu noin 25-27 päivässä tuotantolinjalla, eikä ihmiset koske niihin lainkaan

-        -Intel kuluttaa 25 % menoistaan R&D:hen (!!!)

-        -Ja toiset 10 % yritysostoihin, joilla se yrittää ostaa pois kaikki oikeasti vaaralliset ”garage shopit”, joissa muhii ”the next best thing”

-        -Palkkaavat uusia ihmisiä noin 10 % henkilöstömäärästään joka vuosi

-        -Intelin selviämisstrategia vaikuttaa perustuvan suuriin rahamääriin, koska rahalla saa ja valtavat resurssit voi kompensoida kivasti "puuttuvaa osaamista"

-        -Sama muuten Applella, joka voi tuotekehittää rinnakkain 10 iPhonea, joista vain yksi pääsee tuotantoon

Eli sutjakkaasti nähdään, että Intel kuluttaa ihan poskettomasti fyffeä pysyäkseen kilpailijoitaan edellä, myös syöden pienempiä firmoja siinä sivussa, jos niillä vaikuttaa olevan jotain hyvää kehitteillä.

Oli varmaan koko reissun paras EXQ. Varsinkin kun vielä lopussa intoutunut isäntämme päätti viedä meidät kierrokselle SSD-levyjen testauslabraan, joka oli periaatteessa ”out of limits”. Taas materiaaliteknikkojen charmi puri ja pääsimme vähän venyttämään sääntöjä. Ei kuvia tosin.

Laulettuamme isännillemme, pääsimmekin sitten jatkamaan päiväämme ja porukka pirstaloitui lähialueelle. Oma autoryhmämme kävi Folsom Outletissa uhraamassa rahaa Niken alttarille ja kulutuskrapulassa luikimme takaisin hotellille täyttämään päät tyhjien lompakoiden vastapainoksi.

-Lucas