tiistai 23. syyskuuta 2014

18.9. - UC Davis: Lazers & J.J.Monique

Torstaina 18.9. oli aika suunnata University of California Daviksen all-encompassing syleilyyn. Aamu aukeni huoneeseemme aurinkoisen vastaanottavana huolimatta päivää verhostavasta sateen ennusteesta. Tätä luonnon nektaria emme kuitenkaan saaneet kokea, vaikka olimme varautuneet hyvinkin vahvoin psykedeelein.

Kuntosalille täysin latautuneina mennessämme huomasimme fasiliteettien olevan enemmän kuin hieman ala-arvoiset, joten siirryimme varasuunnitelmaan, joka tänään oli aamiainen. Western Style-omelettien saattelemana päädyimme Punaisella maantiekiitäjällämme matkustamaan paholaisen valtateitä puolen tunnin eeppisen siirtymän päivän excursiokohteeseemme Davisin yliopistolle. Matkalla tapahtuneen yhden autokunnan poliisikohtaamisen jälkeen saavuimme kaikki suhteellisen henkisesti ehjinä pelipaikalle, jossa parkkilupien maagisen ilmestymisen jälkeen saimme kohottavan nosteen siivittäminä ylärekisterin ajatteluun viittavan yliotteen saavuttaa viimeiset jaardit itse Kemper buildingin vastaanottavaan vieraanvaraisuuteen. Lehmät ja Aggies oli alun perin päivän teemana keskeinen. Lehmiä emme nähneet mutta American-style-dope-ass-pizzaa sitäkin enemmän.

Kolmannen vuoden metallien prosessoinnin pääaineopiskelijoina täytyy allekirjoittaneiden myöntää kolmen tunnin intensiivisen labrakierroksen menneen suurilta osin täysin yli hilseen varsin voimakkaalla Peanut-tyylillä (kts. Jeff Dunham - Peanut https://www.youtube.com/watch?v=NJ_INhtpC04).









Päivän avainsanoina kaiken tech-löpinän keskellä olivat etsaus, korkealämpötilan jauheprosessit ja cryomilling, ydinreaktioiden kuvantaminen sekä ylinörttimäinen keskittyminen tutkimuksen nyansseihin.

Laulujen ja asiaankuuluvien kiitoslahjojen siivitteleminä pääsimme viimein lähtemään takaisin majoituspaikallemme, jossa pienten jääkaapin sisältöä laajentavien kiertelyjen jälkeen saimme nauttia täysin siemauksin huoneemme ylitsevuotavasta rauhallisuudesta ja eksentrisyyden ylitsevuotavasta tulvasta. Loppuilta meni seesteisten sekiksien siivittämässä kohottavan rauhallisessa Nirvanan kaltaisessa flow-tilassa, josta herätessämme seuraavaan, epätodellisen kauniiseen aamuun ei ollut jäljellä kuin kaunis ajatus.

-Lassi ja Juhani

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti