15.9. Berkeley – kampuskateutta ja hippimeininkiä

Aamupalan jälkeen lähdimme lähes tyhjällä tankilla kohti tuntematonta. Bensa-asema löytyi helposti mutta millä tankki tulisi täyttää oli kysymysmerkki. Paikallisen Jordanin arvauksen pohjalta päädyimme tankkaamaan yleisintä ja samalla halvinta laatua.

Kymmenen jälkeen saavuimme Berkeleyn kampusalueelle. Sää oli pilvinen mutta lämmin. Teekkarilakit aiheuttivat hämmästystä – meitä luultiin olevan jopa laivastosta! Virallinen excursion alkoi vierailla Marvell nanofabrication laboratoryn puhdastiloihin, missä meille näytettiin kaksikerroksisen laboratorion fasiliteetit. Tiloissa oli mahdollista niin opiskelijoiden kuin yritysten valmistaa MEMS laitteita. Porukka jaettiin kahteen ryhmään kierrosta varten. Ennen puhdastiloihin siirtmistä ylle puettiin tarvittavat puhdastilavarusteet, jotka aiheuttivat hilpeyttä. Ensimmäinen ryhmä oli aktiivinen ja kyseli paljon, josta johtuen toinen ryhmä pukeutui, juoksi laboratorion läpi ja riisuutui.

Laboratoriokierroksen jälkeen osallistuimme paikalliselle Johdatus materiaalitieteeseen -kurssin luennolle, joka oli show verrattuna omiin luentoihimme. Erilaisia palikoita käytettiin erittäin havainnollistavasti mallintamaan kidehilarakenteita. Asia oli meille vanhaa tuttua, mutta suomenkieliset nimitykset samoille asioille oli hieman hukassa.

Seuraavaksi menimme saman professorin kanssa hienoon ja massiiviseen Mining and Metallurgy rakennukseen. Kuulimme lyhyen esittelyn Berkeleyn materiaalitekniikan laitoksesta, mm. kursseista ja historiasta. Mielenkiintoista oli kuulla, että jokainen opiskelija saa valmistuessaan varmasti töitä ja että eräässä ranking listauksessa Berkeley oli kolmantena. Lopuksi otettiin ryhmäkuva ja lähdettiin kiertelemään kampusta. Kampus oli todella vehreä ja kaikkialla oli nähtävissä nurmikoilla makoilevia ihmisiä. Vaikutelmana kampuksesta jäikin erittäin rento ja viihtyisä ilmapiiri. Lounas maistui myös jo siinä vaiheessa päivää.

Hotellille päästyämme olikin jo open bar avoinna ja päästiin viettämään sitsien kokkareita. Kahdeksaksi siirryimme viereiseen italialaiseen ravintolaan, josta meille oli varattu kabinetti. Alkumetreillä hämmennystä tuotti se, että heillä oli vain kolme pulloa talon viiniä. Ruoka ja juoma oli hyvää, ja meininki oli mitä parhain. Varsinkin englanninkieliset laulut tuottivat hupia tarjoilijoille, jotka jopa kuvasivat muutaman värssyn. Loppuillasta lähtö venyi 40 minuuttia yli sulkemisajan, mutta kiitoslaulut pelastivat tilanteen. Myös iIloliemi oli löysännyt kukkaron nyörejä, joten tippaus oli kohdillaan.

PS. Arpaonni suosi ja auto toimi koko päivän arvausbensalla.

-Matti ja Sanna