28-29.9. Lennellen kotiin - excu päättyy

Viimeisenä etappina oli autojen tankkaus ja palautus lentokentälle. Kaikki suoriutuivat tästä ongelmitta, vaikka pieniä haasteita olikin matkan varrella. Sunnuntaina iltapäivällä kolmen aikaan lähdettiin Losista kohti Frankfurtia ja maanantaina oltiin Helsinki-Vantaalla illalla viideltä. Yksi päivä katosi mystisesti matkustaessa, mutta onneksi lentokoneessa ennätti katsoa enemmän leffoja vastapainoksi.

Tässä lähtöfiiliksiä Losista:

Frankfurtissa oltiin jo aika väsyneitä liian monen tunnin valvomisen jälkeen, mutta onneksi koti oli jo lähellä. Monet käyttivät vaihtoajan nukkumiseen tai kouluhommien tekemiseen. Bongattiin myös Mika Häkkinen, joka tuli samalla lennolla Suomeen.

Californian excu 2014 on ohi. Kiitos kaikille mukana olleille! Hetki voidaan hengähtää ja ensi vuoden alussa alkaa seuraavan reissun suunnittelu. Stay tuned: http://met.ayy.fi

27.9. Viimeinen turistipäivä - tähtiä näkyvissä

Viimeinen turistipäivä Los Angelesissa käynnistyi sopivan rauhallisesti. Meidän autotiimi kruisaili obervatoriolle, kuvat lainattiin naapuriauton paremmista otoksista:

Sen jälkeen takaisin keskustan tienoille lounaalle taas uuteen burgeripaikkaan (näitä riittää edelleen!). Kehumme erittäin rapsakoita sipulirenkaita ja hauskoja tarjoilijan ketsupilla piirtämiä taideteoksia. Myös ranch-kastike teki kauppansa, nams!

Pikainen viimeinen pistäytyminen Victoria's Secretissä ja sit tallustelemaan Walk of Famella. Bongailtiin melko paljon tähtiä - tuttuja ja tuntemattomia. Meinasin törmäillä ihmisiin kun vaan katsoi koko ajan maahan.

Kierroksen päätteeksi ihmeteltiin viisipalloisia liikennevaloja ja sitä kun Minni otti hissiin mennessään pään irti. Aika karua katsottavaa...

Palmukujaa ja muutamaa motaria pitkin takaisin hotellille ja pakkailut seuraavan päivän paluumatkaa varten. Mainiossa kalaravintolassa poikain kanssa illallisella ja sit hiljalleen viinilasin saattelemana unille. Huomenna suunta kohti kotia!

-Essi

26.9. Konsulaattipäivä - myllyä Los Angelesissa

Edellisen päivän Los Angelesiin siirtymisen jälkeen heräsimme todella pirteinä ja intoa täynnä seuraavaan päivään. Ohjelmassa oli vierailu Suomen pääkonsulaattiin, Markkasen Juhan residenssiin. Juhan, kavereiden kesken JP:n (Jay-Pee), kämppä sijaitsee hulppealla hienostoalueella Bel Airissa suljetun ja 24/7 miehitetyn portin takana.
 

Kättelyiden ja tervetulosanojen jälkeen saimme heti nauttia raikkaasta aamupalasta. Pitkästä aikaa oli oikein höllivää laittaa huulen takapuolelle mättöä, jonka koostumus poikkesi beikkönistä. Aamukahveja hörppiessämme Juha kertoi kiinnostavia asioita yhdysvaltalaisesta kulttuurista, startup-yrittämisestä, pääkonsulin hommista ja Yhdysvaltoihin muuttamisen hankaluudesta. Saimme kuulla useita yllättäviäkin asioita Kalifornian osavaltiosta ja sen taloudesta: Kalifornian BKT on suurempi kuin koko Venäjän, maatalouden BKT on suurempi kuin Suomen valtion vuosibudjetti, ja jos Kalifornia olisi oma valtionsa, se olisi G8-maiden joukossa.

 

Juha jauhoi myös siitä, kuinka me suomalaiset olemme maailman parhaita tekniikan ja osaamisen suhteen, mutta samalla maailman huonoimpia myymään ja markkinoimaan käytännössä yhtään mitään. Meidän pitää siis jokaisen oppia myymään itseämme, jos meinataan joskus olla yhtään kovia jätkiä ja muijia. Keskustelussa sivuttiin myös perisuomalaista kateutta toisen onnistumisesta sekä syvää epäuskoa siihen, että voisi itse pystyä johonkin minimisuoritusta suurempaan. Ainakin meidän oli yhdyttävä Juhaan tässä asiassa, sillä useamman kerran ollaan asiasta jauhettu tuntien mittaisia pätkiä Morttiluolan eri versioissa.

Paikalla oli myös pääkonsulin assistentti Heidi, joka oman puheenvuoronsa aikana kertoi LA:n kulttuurihommista sekä kaupungin nähtävyyksistä ja paikoista, joissa kannattaa käydä. Kaiken kaikkiaan Markkasen Juhan setti oli erittäin jiirinen mylly, ja ainakin allekirjoittaneet löysivät tiensä totaalisen inspiraation alkulähteille.

Aamun exqun jälkeen oli vielä hyvin aikaa ottaa rennosti ja nauttia auringosta. Suurin osa porukasta suuntasi läheiselle Santa Monican beachille, jossa ihosyövän todennäköisyyttä sai tehokkaasti maksimoitua. Tulipa käytyä myös tyynessä valtameressä uimassa ja polskimassa upeassa aallokossa.

 

Iltaa kohden matkajoukossa alkoi ilmetä kasvavaa kiinnostusta mahdolliseen rybyttelyyn jollain klubilla tai pubilla. Santa Monican alueella tallattiin kortteleita ristiinrastiin sopivan paikan toivossa. Paikallisilta saatiin ehdotus suositusta klubista nimeltä Bungaloo, mutta toiveet intensiivisistä bailaamishommista sirpaloituivat puolentoista tunnin mittaiseen jonoon. Tästä masentuneina seurasimme hieman creepysti erästä pariskuntaa, joka oli myös Bungaloon liki loputtoman pitkän jonon takia siirtymässä vaihtoehtoiseen anniskeluravintolaan nimeltä Makai. Kyseinen paikka oli kuitenkin ainakin allekirjoittaneen ja muutaman muun reipashenkisen kaverin mielestä suhteellisen meisselistä, josta tuohtuneina lähdimme tavoittelemaan pubityyppistä ratkaisua. Epätoivon hetkillä löysimme viimein pienen brittihenkisen pubin, jossa soitettiin livemusiikkia vierailumme aikaan. Lopputulemana illan jälkeen olo oli väsynyt, mutta onneton. Onneksi tajuntaa laajentanut inspiraatio Juhan luona vierailusta sekä maksimointi meren äärellä riittivät kompensoimaan päivän lopulliseksi arvosanaksi 4,7/5.

-Teemu ja Jani

25.9. - California State Route 1; aurinkoa ja ikonisia maisemia!

Torstaina 25.9. lähdimme ajamaan Los Angelesiin Highway 1:ia pitkin, jonka kokonaispituus on 1055,477 km. Korkeiden jyrkänteiden ja mutkittelevien teiden lisäksi näimme muun muassa valaita, merileijonia ja kotkia. Reittinä Highway 1 oli uskomattoman upea!

Aamulla koimme jotain harvinaista! 

-AJ

24.9. E-S, EAG & ASM (eli akronyymipäivä)

Jo ennen Amerikkaan lähtöä oli puhetta, että Piilaakson kulttuuriin sopii paremmin nopeat muutokset kuin kauan sitten ennalta sovitut vierailut. Hyvä todiste siitä saatiin tänään, sillä viimeiselle päivälle Milpitaksessa saatiin vielä pari ekskua ja lisäksi muuta mukavaa. Yliopistojen sijaan tänään nähtäisiin pari yritystä sekä istuttaisiin iltaa paikallisen ASM-jaoston kanssa.

Vierailukohteen nimi selvisi ulko-ovella.Toimiala oli sentään tiedossa.

Päivä aloitettiin Eastman-Southwallin pihalta. Tosin myös paikalliseen yrityskulttuuriin sopivasti, edes vierailukohteen nimestä ei ollut varmuutta ennen pihalle saapumista. Osoite onneksi oli tiedossa. Eastman on entisen Kodakin peruja ja omien sanojensa mukaan maailman suurin kemikaalien tuottaja, mutta Southwall puolestaan valmistaa vakuumilaitteistollaan laadukkaita ohutkalvoja, joita käytetään mm. talojen ja autojen laseissa lämpösäteilyn blokkaamiseen. Koneet olivat hienoja ja isäntäväki erittäin mukavaa, mutta kuvat jäivät harmaasävyisiksi firman politiikasta johtuen. Malli alla. Firmalla oli kuitenkin myös Suomi-kytkentöjä, sillä kuulemma ovat tilanneet Okmeticilta piikiekkoja testejään varten, viimeksi pari vuotta sitten.

E-S tehdaskierros - arkaluontoinen informaatio sensuroitu. 

Koska sovittujen ekskujen väliin jäi pari tuntia aikaa, osa porukasta päätti käydä katsastamassa kohutun Googleplexin. Tarkoitus oli pyöriä firman kaupassa, ajella fillareilla ja fiilistellä mahtavaa ilmapiiriä. Ikävä kyllä, kaikki hypetys paikan ympärillä on täyttä petosta, eikä paikalla päästy ulko-ovia pidemmälle. Pyörilläkään ei olisi kuulemma saanut ajella. Huono lafka, ei jatkoon. 

Päivän seikkailun saalis oli kuitenkin tyhjää parempi. 

Googlen pettymyksen jälkeen iskuryhmä päätti siirtyä kilpailijan leiriin ja lähti tarkastamaan omenafarmia, vaikka epäiltiin pääseekö sulkeutuneisuudestaan tunnetulle Applelle edes pihalle kääntymään. Ennakko-odotuksista poiketen paikalta löytyi kookas vierasparkki, pienehkö myymälä jossa myytiin omenalogolla varustettuna kaikkea mahdollista sekä muuan applelainen TKK:lta valmistunut tohtori Steve Jobs (nimi muutettu), joka hetken juttelun jälkeen johdatti meidät ulko-ovesta sisään, tarkoituksenaan näyttää hieman paikkoja. Ikävä kyllä lupaava ex-tempore-ekskursio jouduttiin perumaan, sillä kuulemma yhdeksän vierasta olisi liikaa yhdelle oppaalle kaitsettavaksi. Erityisesti, kun ensitapaaminen oli muutama minuutti sitten. Lopulta juttua jatkettiin hetken verran pihalla, jonka jälkeen mies päästettiin jatkamaan töitään. Hyvä yritys kuitenkin!

Seuraavaksi vuorossa oli toinen ASM-yhteyksien kautta saatu yritysvierailu: EAG – Evans Analytical Group. Tällä vierailulla päästiin entistä syvemmälle akronyymien maailmaan ja saimme pikakertauksen kaikista mahdollisista pinta-analyysimenetelmistä, joita maa päällään kantaa. Päivän lyhenteisiin kuuluivat AFM, BSE, RAMEN, ROFL, SEM, SIMS, TOF-SIMS, XPS, XRD, WTF ja muuta mukavaa. EAG tarjoaa siis yrityksille analyysipalveluja, joissa he tutkivat saadut näytteet ja kertovat koostumuksen, pinnoitteen paksuuden tai mitä nyt satutaan haluamaan. Yritys panostaa rekrytoinnissaan paitsi osaamiseen (suurin osa työntekijöistä tohtoreita), mutta ennen kaikkea sosiaalisiin taitoihin. Tämä näkyi mainiosti vierailulla, sillä vastaanotto oli myös heillä erittäin lämmintä ja tervetullutta. Täällä kuvia ei puolestaan saanut ottaa asiakaskunnasta johtuen – testattavat näytteet liittyvät yleensä joko uusiin prototyyppeihin tai viallisiin tuotteisiin.

EAG:n kuvamateriaali oli myös aika yksipuolista.

Yritysvierailujen jälkeen oli vielä vuorossa tapaamien paikallisen Santa Claran ASM-jaoston kanssa. Paikalle saatiin suuri osa yhdistyksen johtoryhmää ja erityisesti nuorempi väki oli vierailusta innoissaan. Suomalaisittain oli yllättävää, että jaoston jäsenmäärä oli aika lailla samaa luokkaa Metallikerhon kanssa – noin 50 jäsentä vuosittain. Tapaaminen järjestyi San Josen keskustassa sijainneessa ISO Beersissä. Paikan erikoisuus oli valtava valikoima oluita, joista osa oli pullotavarana kylmäkaapissa, loput puolestaan pitkässä hanarivistössä. Valikoima selvisi pitkästä menusta, josta itse kokeilin kahta paikallista: Nice Lacing sekä jotain tummempaa, minkä nimi jäi unholaan. Olivat muuten hyviä ja paikan konsepti oli loistava. Deuxe points.

Oluiden jälkeen hiivittiin takaisin hotellille pakkaamaan tavaroita huomista Losiin siirtymistä varten. Aamulla pitäisi nousta kukonlaulun aikaan ylös, jotta päästään nauttimaan koko päivä Cabrillo Highwaysta. Aurinkoa, mahtavia biitsejä ja ikonisia maisemia. Not bad.

-Esko