Moitimme: sängyt ovat kivikovia, tyyny kova ja painaa noin 100 kg (epäilemme että se on tehty kivestä), suihkutiloissa ei ole kaatoa sekä allekirjoittaneiden huoneessa haisee mukava pinttynyt tupakan haju. Kiitämme: Internet-yhteys sekä halpa hinta. Yhtenä erikoisuutena on myös se että sisään ja ulos asuntola-rakennukseen pääsee avainkortilla ja ainoastaan excursiomestarillamme on kyseinen kortti.
Kuitenkin asuntola sijaitsee siis aivan kampuksen ytimessä, josta lähdimme aamulla tutustumaan paikalliseen GRL(Globar Research Laboratory) tutkimusryhmään. Komeaa nimi herätti mielenkiintoa jo ennen laboratorioihin tutustumista, eikä kierrokseen tarvinnut pettyä. Kierroksella tuli vastaan vaikka minkälaisia mittaus- ja analysointilaitteistoa. Myöskin 58 prosessoria tietokoneessa oli kuulema liian vähän datojen analysoimiseksi. Kattavan ja mielenkiintoisen kierroksen jälkeen pääsimme nauttimaan kouluruokailusta henkilöstöravintolasta yliopiston päärakennuksessa.
Paikallinen päälafka jonka 5 kerroksessa sijaitsee henkilöstöravintola
Henkilöstöravintolan ruoka, jo 4 päivän kohdalla oli kiva saada makaroonia! Kimchiä löytyi täältäkin, yllätys yllätys!
Ruokailun jälkeen olikin aika lähteä kohti päivän toista vierailua, Huyndai(lausutaan Handaii tai Hondaii, tai Hendai, tai Hantei, tai jotain sinnepäin) Automotiven tehdasta. Melko nopean bussimatkan jälkeen huomasimme että olimme saapuneet tehdasalueelle, sillä meitä odotti vastassa loputtomalta tuntuvat rivit uusia autoja, ja ehkä hiukan yllättäen, aidattuja valkohäntäpeuroja. Ihmettelyn jälkeen pääsimme katsomaan videota sekä automaattista powerpoint-esitystä tehtaasta. Seuraavaksi meidät tehdaskierrokselle vei nainen joka vaikutti olevan enemmän robotti kuin robotit oikeasti. Tämä ehkä sopi tehtaan teemaan sillä logistiikka ja auton korin kasausvaihe on lähes täysin automatisoitu ja jopa pelottavan oloiset robotit hoitivat nopeasti ja varmasti auton korin kuntoon. Loput auton kasaamisesta hoiti ihmiset ja työnteon tahti tuntui olevan melko nopea. Auto liikkui nimittäin kokoajan linjastolla ja tarvittavat palikat piti lyödä nopeasti kiinni.
Ilta kuluikin syömässä ja juomassa. Osa myös päätti keskittyä enemmänkin jälkimmäiseen ja jäädä viettämään aikaa paikallisten opiskelijoiden kanssa paikallisen kaupan eteen.
Uusi aamu koitti aurinkoisena, toisille aikaisemmin ja toisille myöhemmin. Toinen allekirjoittaneista heräsi nimittäin kello 03:45 ja päätti katsoa Suomen World Cup peliä Ruotsia vastaan, ei olisi kannattanut. Toiset taas heräilivät hiukan myöhemmin tai hiukan huono oloisina, olisiko edellinen ilta vaikuttanut? Matka kuitenkin alkoi kohti Huyndai (lue lausuminen aikaisemmasta kohtaa tekstiä) Steel tehdasta, kunhan ensin eräs ex-Vuorimieskillan puheenjohtaja oltiin saatu hereille. Pienten unien jälkeen saavuimme terästehtaalle jossa saimme melkein samanlaisen vastaanoton ja esityksen kuin edellisenä päivänä autotehtaalla. Hiukan hilpeyttä aiheutti videon kertomukset jatkuvista epäonnistumisista masuunien rakentamisessa, jotka kuitenkin lopulta saatiin toimimaan, sitkeys palkitaan!
Hyundai Steelin tehtaan päärakennuksen aula
Tehdaskierros suoritettiin bussilla ja pääsimme hieman hahmottamaan kuinka isosta alueesta on oikein kysymys. Tehdas tuottaa nimittäin vuodessa 16 Mt terästä! Tehtaalla myös, heidän mukaansa ainoana, varastoidaan rautamalmi jättimäisiin halleihin. Tällä on Huyndain edustajan mukaan monia etuja, kuten mm. se että kosteutta voidaan säädellä ja pinoista voidaan tehdä korkeampia. Huyndain edustajana toimi tällä kertaa lähes samanlainen nainen kuin autotehtaalla mutta hän oli paljon elävämpi ja innostunut aiheesta (jopa niin paljon että korvat tuntuivat räjähtävän naisen innostuessa puhumaan bussin mikrofoniin). Pääsimme myös näkemään kuumavalssausta lähietäisyydeltä, joka on aina yhtä hienoa. Saimme myös hienot kynät lahjaksi tehtaalta, ei siis yhtään turha reissu!
Ennen paluuta yliopistolle kävimme syömässä ja tutustumassa paikalliseen vanhaan kylään. Ruokailupaikassa soi Eric Claptonin "Tears in Heaven" ilman sanoja jatkuvalla toistolla. Hyvä biisi mutta 15 kerran jälkeen alkoi hiukan mietityttää voisiko biisi vaihtua. Lonkerot (ei juomat) olivat kuitenkin hyviä ja lähdimme kävelemään vanhaan kylään. Opimme paljon uusia asioita korealaisten kulttuurista ja tavoista elää, ja näimme miten entisaikaan niin rikkaat kuin työläiset olivat asuneet.
Perinteinen korealainen maalaismaisema
Lopulta pääsimme pitkän päivän päätteeksi takaisin yliopisto-alueelle ja monet päättivätkin lähteä urheilemaan. Osa lähti juoksemaan rappusia ja osa lähti pelaamaan koripalloa. Koripalloa pelatessa päästiin ottamaan myös matsia paikallisia vastaan. Voisi olettaa että pituus ylivoimasta olevan hyötyä juuri koripallossa mutta tämä osoittautui todella vääräksi, ja isännät jouduttiin toteamaan paremmaksi tällä kertaa. Taisi jopa olla niin että yhtään koria eivät pitkät suomalaiset saaneet tehtyä.
Jon & Tom
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti