POSCO

30.9. – POSCO the Great

Taiwanissa oli taifuuni, Koreassa vain satoi. Lähdimme perjantai-aamuna Busanista kohti Pohangia viimeiselle ekskursiolle, POSCO:lle. Ennen yritysvierailua pysähdyimme paikalliseen ostoskeskukseen lounaalle. Porukka hajaantui syömään ja osalla paikallinen ruoka alkoi tässä vaiheessa jo tökkiä. Maittavan länsimaalaisen aterian jälkeen lähdimme kohti POSCO:n tehdasaluetta. 

Kuva tehdasalueen sisäänkäynniltä bussin ikkunan läpi. Green & Clean, baby.

Satunnaisella parkkipaikalla tovin odoteltuamme kaksi POSCO:n edustajaa nousi kyytiimme ja takavarikoi kaikki kameramme, mobiililaitteita myöten. Tämä vaikeutti kuvaamista tehdasalueella, joten kuvia kyseisestä ekskursiosta ei löydy. Ekskursion muoto oli sama kuin Hyundain terästehtaalla. Ensiksi katsottiin esittelyvideo, minkä jälkeen tehdasalue kierrettiin bussilla. Lopuksi pääsimme katsomaan kuumavalssaimen toimintaa.

Alue oli kooltaan noin 9,4 neliökilometriä. Tehtaalla oli neljä masuunia, minkä lisäksi käytössä oli Finex-prosessi, johon rautarikaste sekä hiili voidaan syöttää jauhemaisina. Tehdas tuottaa vuosittain noin 16,5 miljoonaa tonnia raakarautaa. Kuuma- ja kylmävalssattua teräsohutlevyä, raskasta levyä, lankaa, sähköteknistä terästä sekä ruostumatonta terästä tuottava Pohangin tehdas luokitellaankin Korean toiseksi suurimmaksi terästehtaaksi, POSCO:n Gwangyangin tehtaan jälkeen. Tehtaan yhteydessä oli satama, johon POSCO:n tilaamat raaka-aineet tuodaan laivoilla. Suurin osa näistä raaka-aineista saadaan Australiasta.

Pohangin terästehdas sijaitsee hyvin lähellä asutusta, kaupungin asutuskeskuksen ja tehtaan rajan välissä virtaa vain yksi joki. Tämän takia yrityksen on valvottava tuotannosta aiheutuvia päästöjä tarkasti. Tätä varten alueelle on rakennettu korkea päästönmittaustorni. POSCO:n edustajan mukaan yritys on aikaisemmin investoinut n. 2 miljardin dollarin edestä rahaa istuttaakseen tehdasalueelle valtavan määrän puita ja muita kasveja. Runsaasta sateesta huolimatta istutuksia kasteltiin kierroksemme aikana. Tuotantoalueen lähistöltä löytyy POSCO:n hallinnollisia rakennuksia, POSCO History Museum sekä paikallisen jalkapallojoukkueen Pohang Steelersin kotistadion, jonka alakatsomo on matalemmalla kuin missään muualla Etelä-Koreassa.

Lyhyen ja ytimekkään ekskursion jälkeen lähdimme kohti Gyeongjua, jossa seuraava majoituspaikkamme, hotelli Commodore sijaitsi. Perille saavuttuamme kävimme testaamassa hotellimme kylpylän. Loppupäivä sujui lepäillessä ja olutta nauttiessa.

-Matias & Sami

Metso Korea

22.9.

Hyundaista selvittyämme oli seuraavana päivänä vuorossa vierailu Metson Korean toimipisteelle Chungjun kaupungissa. Neles-venttiilejä valmistava tehdas on vain n. 2.5 vuoden ikäinen, ja hämmästyttävästi tehtaalla ei ole sattunut (vielä) ainuttakaan onnettomuutta. Tehdas oli vierailun aikana suoriutunut jo 847 päivästä ilman onnettomuutta. Metsolla vierailu oli erittäin piristävää, koska tehtaan ainoat suomalaiset työntekijät tulivat pitämään meille esityksen, eikä Koreassa tutuksi tullut kielimuuri haitannut menoa lainkaan. Yritys oli myös ensimmäinen, joka tarjosi väsyneille matkalaisille kahvia heti ovesta sisään astuessamme.

Tehdas keskittyy istukkaventtiileihin, joiden halkaisijat ovat 1” aina 72” asti. Isoimman tehtaalla kootun venttiilin kokonaiskorkeus oli jopa 7 metriä. Osat tulevat alihankintana, mutta kokoonpano ja testaus suoritetaan pääosin tehtaalla. Ainoastaan tarkemmat materiaalitutkimukset ja ilmavirtausmittaukset täytyy tehdä Suomessa tai lähialueen yliopistoissa.

Vierailun ansiosta saimme myös paljon paremman kuvan työskentelystä ja elämisestä Koreassa exqu-isänniltämme, joista toinen on viimeksi asunut Suomessa vuonna 2000. Kierroksen päätteeksi kiitimme isäntiä ja emäntiä perinteisin menoin. Tämä oli korealaiselle emännälle kuulemma hyvin yllättävä, mutta hauska kokemus. Suomalaiset isännät puolestaan ilahtuivat näkyvästi yhden tähden vuoksi, hihi...

Metson vierailun jälkeen ajoimme läheiselle bussiasemalle noutamaan viimeisen reissulaisemme Severin. Tämän jälkeen suurin osa matkasi majoituksen kautta kuumille lähteille nauttimaan korealaisesta kylvystä. Oppaamme oli huolissaan, miten sopeutuisimme heidän tapaansa käydä altaassa ja saunassa alasti. Kuten arvata saattaa, ei siihen sopeutumiseen kauaa mennyt. Perinteisiin kuului vaihdella kuumien ja kylmien altaiden välillä. Tämä ravaaminen paransi oppaan mukaan ihoa.

Illallinen syötiin kylpylän jälkeen kampuksen ravintolassa, jossa ruuan tilaaminen suoritettiin lottoamalla korean kielisen menuun kuvista paras vaihtoehto. Yliopiston alueella alkoholin käyttö on kiellettyä, joten luonnollisesti noin 10 metriä alueen ulkopuolella on kauppa jonka yhteydestä löytyy terassi. Tältä kyseiseltä terassilta pystyi illallisen jälkeen kuulemaan raikuvia Vuorimieslauluja yön pikkutunneille asti.

Peetu & Viltsu

KICET (Korean Institute of Ceramic Engineering and Technology)

26.9.2016

Figure 1: Bilingual welcoming poster for us

Figure 2: SOFC tubes

We visited the KICET headquarter in Jinju, southern South-Korea. KICET had moved to Jinju from Seoul just one year ago to have bigger space for their research. Jinju is also historically significant area for ceramic production. We arrived 9:30 in the morning to the lobby where we were introduced to Dr. Younghee Kim, our contact to the company. We were escorted through the fancy exhibition hall to an auditorium. Even though it were all in Korean, the awesome pictures were clarified by the leader of the thermoelectric laboratory. The exhibition hall presented the research subjects and ceramic applications. A video was shown, explaining the history and overview of KICET.

After the introduction we were split in two groups and given an extensive laboratory tour. The tour included four laboratories: SOFC (Solid Oxide Fuel Cell), Single crystal, Thermoelectric and LED. The leaders of these labs were eager to explain the basics and the subjects of recent researches. SOFC laboratory concentrated on high temperature fuel cell applications such as SOFC power plant by Rolls Royce. They also showed the SOFC tubes they had created (figure 2). In single crystal lab, they utilized two crystal growing methods for silicon carbides, one mentioned was CVD. These single crystal SiC wafers can be used as a substrate in electronic devices. In thermoelectric laboratory, we were able to try out the working principle of turning body heat to electricity or electricity to heat (figure 3). In the LED laboratory they deposited gallium nitride thin films by sputtering or CVD on sapphire substrates for LED applications.

Figure 3: Thermoelectricity demo

 After the lab tour we were offered a lunch. This time it was not typical Korean food (no kimchi?!) but something that is already more familiar to us: good old Subway sandwiches and fruits. We had plenty of time to enjoy the meal, relax and let all the new information sink. Because there was even more coming!

In the second laboratory tour we concentrated more on the characterization and testing of the ceramic materials and fibres. We were presented some of the multiple characterization tools they had for example Raman, SEM, XPS, XRD, ICP-OES, UV/NIR -spectroscopy, laser flash method and tensile stress measurement tool. We had a chance to ask questions from the operators of every equipment. In the centre for ceramic fibres we got familiar with state of art ceramic fibres such as glassfiber, basalt fiber, SiC fiber and piezoelectric fibers. There was an exhibition of applications for each fibers Especially the bike frame made from SiC fiber to lower the cost of light weight bicycle frames was extremely impressive (figure 4). We also got to see the production line for SiC fibers and were presented the great thermal endurance of it. The last stop was made in business incubator centre which helped the local start-ups in the area of ceramics industry by allowing them to use the knowledge of KICET experts and equipments.

Figure 4: SiC bike frame

After the excursion the gifts were given and received by both parties. Then we hopped on the bus and drove through the rain to Busan, the second largest city of South Korea. The ride took a bit over one hour. Or at least that was what we thought. In reality we got lost in the hills of Busan and we could not turn the bus around. Finally we found a parking space from the top of the hill, where we got a chance to stretch our legs and get back on the right track (figure 5). Busan was worth the wait, we found a nice barbecue restaurant near by the hotel and both some more socks (cute socks!). The hotel was quite basic but it had all we needed. Some lucky bastards even got a penthouse rooms with kitchens and selection of random, more or less useful, items. Overall it was another successful day in Korea!

Figure 5: Lost in the hill

XOXO Kirsi & Marko

20.9 & 21.9 Huyndai Group, Sun Moon University sekä Kimchi

Edellisenä päivänä olimme saapuneet uuteen majapaikkaan, Sun Moonin yliopistoon, jossa tulemme viettämään seuraavat päivät. Huoneina toimii perinteiset kampus asuntolat.

Moitimme: sängyt ovat kivikovia, tyyny kova ja painaa noin 100 kg (epäilemme että se on tehty kivestä), suihkutiloissa ei ole kaatoa sekä allekirjoittaneiden huoneessa haisee mukava pinttynyt tupakan haju. Kiitämme: Internet-yhteys sekä halpa hinta. Yhtenä erikoisuutena on myös se että sisään ja ulos asuntola-rakennukseen pääsee avainkortilla ja ainoastaan excursiomestarillamme on kyseinen kortti.

Kuitenkin asuntola sijaitsee siis aivan kampuksen ytimessä, josta lähdimme aamulla tutustumaan paikalliseen GRL(Globar Research Laboratory) tutkimusryhmään. Komeaa nimi herätti mielenkiintoa jo ennen laboratorioihin tutustumista, eikä kierrokseen tarvinnut pettyä. Kierroksella tuli vastaan vaikka minkälaisia mittaus- ja analysointilaitteistoa. Myöskin 58 prosessoria tietokoneessa oli kuulema liian vähän datojen analysoimiseksi. Kattavan ja mielenkiintoisen kierroksen jälkeen pääsimme nauttimaan kouluruokailusta henkilöstöravintolasta yliopiston päärakennuksessa.

Paikallinen päälafka jonka 5 kerroksessa sijaitsee henkilöstöravintola


Henkilöstöravintolan ruoka, jo 4 päivän kohdalla oli kiva saada makaroonia! Kimchiä löytyi täältäkin, yllätys yllätys!


Ruokailun jälkeen olikin aika lähteä kohti päivän toista vierailua, Huyndai(lausutaan Handaii tai Hondaii, tai Hendai, tai Hantei, tai jotain sinnepäin) Automotiven tehdasta. Melko nopean bussimatkan jälkeen huomasimme että olimme saapuneet tehdasalueelle, sillä meitä odotti vastassa loputtomalta tuntuvat rivit uusia autoja, ja ehkä hiukan yllättäen, aidattuja valkohäntäpeuroja. Ihmettelyn jälkeen pääsimme katsomaan videota sekä automaattista powerpoint-esitystä tehtaasta. Seuraavaksi meidät tehdaskierrokselle vei nainen joka vaikutti olevan enemmän robotti kuin robotit oikeasti. Tämä ehkä sopi tehtaan teemaan sillä logistiikka ja auton korin kasausvaihe on lähes täysin automatisoitu ja jopa pelottavan oloiset robotit hoitivat nopeasti ja varmasti auton korin kuntoon. Loput auton kasaamisesta hoiti ihmiset ja työnteon tahti tuntui olevan melko nopea. Auto liikkui nimittäin kokoajan linjastolla ja tarvittavat palikat piti lyödä nopeasti kiinni.


Ilta kuluikin syömässä ja juomassa. Osa myös päätti keskittyä enemmänkin jälkimmäiseen ja jäädä viettämään aikaa paikallisten opiskelijoiden kanssa paikallisen kaupan eteen.

Uusi aamu koitti aurinkoisena, toisille aikaisemmin ja toisille myöhemmin. Toinen allekirjoittaneista heräsi nimittäin kello 03:45 ja päätti katsoa Suomen World Cup peliä Ruotsia vastaan, ei olisi kannattanut. Toiset taas heräilivät hiukan myöhemmin tai hiukan huono oloisina, olisiko edellinen ilta vaikuttanut?  Matka kuitenkin alkoi kohti Huyndai (lue lausuminen aikaisemmasta kohtaa tekstiä) Steel tehdasta, kunhan ensin eräs ex-Vuorimieskillan puheenjohtaja oltiin saatu hereille. Pienten unien jälkeen saavuimme terästehtaalle jossa saimme melkein samanlaisen vastaanoton ja esityksen kuin edellisenä päivänä autotehtaalla. Hiukan hilpeyttä aiheutti videon kertomukset jatkuvista epäonnistumisista masuunien rakentamisessa, jotka kuitenkin lopulta saatiin toimimaan, sitkeys palkitaan!

Hyundai Steelin tehtaan päärakennuksen aula

Tehdaskierros suoritettiin bussilla ja pääsimme hieman hahmottamaan kuinka isosta alueesta on oikein kysymys. Tehdas tuottaa nimittäin vuodessa 16 Mt terästä! Tehtaalla myös, heidän mukaansa ainoana, varastoidaan rautamalmi jättimäisiin halleihin. Tällä on Huyndain edustajan mukaan monia etuja, kuten mm. se että kosteutta voidaan säädellä ja pinoista voidaan tehdä korkeampia. Huyndain edustajana toimi tällä kertaa lähes samanlainen nainen kuin autotehtaalla mutta hän oli paljon elävämpi ja innostunut aiheesta (jopa niin paljon että korvat tuntuivat räjähtävän naisen innostuessa puhumaan bussin mikrofoniin). Pääsimme myös näkemään kuumavalssausta lähietäisyydeltä, joka on aina yhtä hienoa. Saimme myös hienot kynät lahjaksi tehtaalta, ei siis yhtään turha reissu!

Ennen paluuta yliopistolle kävimme syömässä ja tutustumassa paikalliseen vanhaan kylään. Ruokailupaikassa soi Eric Claptonin "Tears in Heaven" ilman sanoja jatkuvalla toistolla. Hyvä biisi mutta 15 kerran jälkeen alkoi hiukan mietityttää voisiko biisi vaihtua. Lonkerot (ei juomat) olivat kuitenkin hyviä ja lähdimme kävelemään vanhaan kylään. Opimme paljon uusia asioita korealaisten kulttuurista ja tavoista elää, ja näimme miten entisaikaan niin rikkaat kuin työläiset olivat asuneet.

Perinteinen korealainen maalaismaisema

Lopulta pääsimme pitkän päivän päätteeksi takaisin yliopisto-alueelle ja monet päättivätkin lähteä urheilemaan. Osa lähti juoksemaan rappusia ja osa lähti pelaamaan koripalloa. Koripalloa pelatessa päästiin ottamaan myös matsia paikallisia vastaan. Voisi olettaa että pituus ylivoimasta olevan hyötyä juuri koripallossa mutta tämä osoittautui todella vääräksi, ja isännät jouduttiin toteamaan paremmaksi tällä kertaa. Taisi jopa olla niin että yhtään koria eivät pitkät suomalaiset saaneet tehtyä.

Jon & Tom

Sielukas Soul

Lauantai Soulissa:

Perjantai-iltapäivänä urhea teekkarijoukkomme lähti ilman valvontaa lentämään kohti Etelä-Koreaa ja nimenomaan Soulia. Saavuttuamme kohteeseen, hyvin levätyn lentomatkan ja 0-2 h unien jälkeen, pääsimme suoraan nauttimaan Soulin upeista kulttuurikohteista Sofi nimisen oppaan esittelemänä. Aamupäivän ensimmäinen kohde oli Joseon-dynastian vuonna 1395 rakennuttaman palatsin Gyengbokgungin kupeessa oleva Korean kansallinen kansan museo (National Folk Museum of Korea). Museossa saimme pintaraapaisun korean historiaan sekä jokapäiväiseen elämään ennen ja nyt.

Museon jälkeen pääsimme auringonpaisteessa kiertelemään Gyengbokgungin palatsikompleksia. Auringon paahtaessa ja matkailijoidemme vireystason perusteella visiittimme oli hyvin pikainen ja keskittynyt vain kriittisimpiin palatsin kohteisiin, kuten esimerkiksi rakennusten lämmitysjärjetelmään ja naispalvelijoiden rooliin palatsissa.

Geunjeongjeon on Gyeongbokgungin palatsin kuninkaan sali, jossa kuningas otti vastaan naapurimaista saapuvia korkea-arvoisia vieraita sekä järjestettiin muita virallisia tapahtumia.

Palatsin alueella kulki paljon perinteisiin korealaisiin asuihin pukeutuneita ihmisiä, sillä kuulemma pukeutumalla näin he pääsivät palatsin alueelle ilmaiseksi. Sneaky, sneaky...

Palatsi kierroksen sekä lounaan jälkeen teimme pit stopin vielä Bukchon Hanok Villageen, mikä on 1920-luvulla rakennettu korealainen asuinalue, joka sijaitsi aivan Soulin sykkeessä. Tämän jälkeen pääsimme potemaan jet lagia hotellille, vaikka muutamat urheat teekkarit jatkoivat iltaan saakka. 

Sunnuntai Soulissa:

Sunnuntaina saimme koko päivän nauttia Soulin nähtävyyksistä omin avuin: metrokartan, normaalin kartan ja Ollin 4 päivän tietämyksellä Soulista. Starttasimme klo 10 aamulla ja suuntasimme katseemme kohti Gangnamin hienostoaluetta, erityisesti kohti Joseon dynastian kuninkaallisia hautoja Samneung puistossa. Kyseiselle alueelle oli haudattu kolme kuninkaallistak kuningas Seongjong (r. 1469-1494), hänen vaimonsa kuningatar Jeonghyeon (r. 1480-1494) sekä kuningas Jungjong (1506-1544).

Matkamme jatkui ravitsevan lounaan jälkeen Korean sodan muistomerkille, joka oli upeasta säästä huolimatta pysäyttävä kokemus monelle. 

Esillä oli paljon korean sodan aikaista sotakalustoa sekä Korean sodan museon ulkokäytävillä kaiverrettuna tämän kaluston aiheuttamat inhimilliset tuhot.

Korean sodan muistomerkki visiitin jälkeen meidän tuli päästä viilentämään mieltämme ja kroppaa oluen sekä jäätelöannoksen merkeissä Myeong-Dongin kaupunginosaan. Kyseinen annoshan oli niin massiivinen että neljän ihmisenkin oli vaikea siitä suoriutua!

Lepohetken jälkeen suuntasimme illan kohokohteeseen Soul torniin, joka sijaitsee korkean mäen huipulla (n. 1,5 km nousu portaita). Tässä kohtaa ryhmämme jakautui reippailijoihin (kävelijöihin) ja laiskiaisiin (gondolihissillä kulkeviin). Reippailijat kerkesivät 20 min Soul tornin juureen, kun laiskiaisilta kesti jonottaa yli 45 min vain päästäkseen hissiin. Näköalathan olivat maagiset, mitä korosti näköalapaikkojen aitoihin kiinnitettyjen rakkauslukkojen runsaus!

Illalliseksi nautittiin Korean BBQ:ta perinteiseen tyyliin.

Soul kiittää ja kuittaa! Exquilut alkakoon!!

Maanantaiaamuna kravatti ja...

Maanantaina pikaisen aamupalan jälkeen läksimme Soulin sielukkaasta sykkeestä kohti etelää, tarkoituksena vierailla KITECHillä (Korean Institute of Industrial Technology) ja sen jälkeen jatkaa Asaniin. KITECHistä ennakko-odotukset allekirjottaneella oli sen olevan jotakin Korean VTT:n tapaista. Valistunut arvanheitto ei lentänyt aivan metsään, sillä KITECH kehittää teknologiaa perustutkimuksen (yliopistot) ja teollisen R&D:n välillä, tavoitteenaan luoda kasvua Korean pk-yrityksille. KITECHin rooli tosin painottuu melkein täysin tähän tehtävään.

Varsinainen kohde jossa vierailimme oli jonkin sortin valmistustekniikan tutkimuslaitos. Exkursio alkoi mainosvideon tapaisella sekä perinteisillä luentokalvoilla, jotka molemmat olivat kuitenkin armollisen lyhyet. Esityksestä jäi mieleen laitoksen keskittyvän ppuri-teknologiaan, eli "juuritason" valmistustekniikkaan. Myöskin 3D-malleista on ppurin avulla tarkoitus päästä lyömään ässät pöytään (ts. 3D -> ACE).

 

Itse kierroksella parhaiten jäi mieleen jenkeistä paikalla oleva Mark, joka oli asentamassa KITECHille Gleeble-järjestelmää (THER-MO-MECHA-NI-CAL SIM-U-LA-TOR). Mark oli melkoisen stereotyyppinen jenkkikaupparatsu (FINLAND - IT'S A BEAUTIFUL COUNTRY), mutta silti (siksi) Gleeble jäi paremmin mieleen kuin mikään muu laite kierroksella. Markin demonstraatiot olivat myöskin selkeitä, ainakin männän liikerata on nyt kaikille selvä.

Kierroksella muuta nähtävää oli shieet-metallin testaus, muottien valmistus, tappokoneet ja pintatekniikkalaboratorio jonka puhdashuone ei ollut liian off-limits parille kymmenelle hikiselle teekkarille. Kierroksen jälkeen isäntäväki tarjosi hulppeahkon lounaan läheisessä ravintolassa. Exkursioväestä Jon ei selvästi pitänyt saamastaan vaan piruetilla ohitti lähtiessä isännistä isoimman herran ja kätteli ainoastaan kakkosmiehen. Bang bang.

Exkursion kohokohta: isäntäherran siniset hiukset

 - Tapio

28-29.9. Lennellen kotiin - excu päättyy

Viimeisenä etappina oli autojen tankkaus ja palautus lentokentälle. Kaikki suoriutuivat tästä ongelmitta, vaikka pieniä haasteita olikin matkan varrella. Sunnuntaina iltapäivällä kolmen aikaan lähdettiin Losista kohti Frankfurtia ja maanantaina oltiin Helsinki-Vantaalla illalla viideltä. Yksi päivä katosi mystisesti matkustaessa, mutta onneksi lentokoneessa ennätti katsoa enemmän leffoja vastapainoksi.

Tässä lähtöfiiliksiä Losista:

Frankfurtissa oltiin jo aika väsyneitä liian monen tunnin valvomisen jälkeen, mutta onneksi koti oli jo lähellä. Monet käyttivät vaihtoajan nukkumiseen tai kouluhommien tekemiseen. Bongattiin myös Mika Häkkinen, joka tuli samalla lennolla Suomeen.

Californian excu 2014 on ohi. Kiitos kaikille mukana olleille! Hetki voidaan hengähtää ja ensi vuoden alussa alkaa seuraavan reissun suunnittelu. Stay tuned: http://met.ayy.fi